Mitähän vi…tua nyt alkaa huumori loppua, mitähän vi…tua kohta alkaa legot tippua näin laulaa Sanni kaiketi vähän pettyneenä parisuhteeseen. Nyt boomeri on vähän turhautunut ja tässä pikku avautuminen. Otin käsittelyyn sanan pika. Onko kyseinen sana haukannut ihmisyyden kiduksiinsa, ihmiselle ei ole tilaa omassa elämässään. Otsikko kuuluu nykyään olevan se minkä mukaan ihmiset päättävät jatkavatko lukemista vai laittavatko vaan peukun. Peukuttamisella ei lopulta ole mitään merkitystä.
Ihminen on olentona kaiketi nisäkkäistä hitain kehittyjä. Useat eläimet mm. lähtevät kävelemään synnyttyään. Ihminen on monella tapaa hidas, pelkästään kävelyn oppimiseen menee noin vuosi. Olemme myös hitaita oppijana, omaksujana muuttujana, käsittelijänä, tiedostajana, ymmärtäjänä olemme hitaita. ihminen itsenäistyy nykyään noin 20 vuoden ja päälle iässä. Ihminen on kenties myös sielultaan hidas.
Boomerin noin 60-vuoden aikana tapahtunut kehitys ei välttämättä aina ole mennyt oikeaan suuntaan. Viime vuosikymmenet olemme oppineet arvostamaan nopeutta ja tehokkuutta, eikö nopeus ja tehokkuus ole jotenkin ristiriidassa em. ihmisen ominaisuuksien kanssa. Ristiriidat aiheuttavat usein oikosulkuja ja energian tuhlausta. Voisiko tällä ristiriitaisuudella osittain selittää myös kulovalkean tavoin leviävään ihmisten uupumisen. Tässä muutamia hajanaisia ajatuksia mitä boomeri tuumii.
Nokia connecting people: Me, jotka olemme nähneet Nokian puhelimien nousun ja tuhon muistamme tuon lauseen, joka siihen aikaan oli myös totta. Olen luonnollisesti oma aikakauteni ja kulttuurini vanki, mutta siitä huolimatta tuo lause näyttäytyy minulle nykyään lähinnä paradoksina. Kannettava puhelin aikanaan vapautti meidät olemaan yhteydessä toisiimme olin paikasta riippumatta. Valitettavasti tämä elämämme keskipiste palvelee meitä todella huonosti enää puhelimena. Olisiko yksi syy puhelimeen siirtyneet suoramyynti ja markkinointi toimijat. Usein kuulen ihmisten sanovan, ettei vastaa puheluihin, koska siellä kuitenkin on joku myyjä.
Esi-isämme olivat metsästäjä keräilijöitä, he kulkivat päivät pitkät keräillen syötäväksi kelpaavia erilaisia marjoja, riistaa ym. se oli silloin elin ehto. Meitä on ajan myötä tullut kuluttajia joihin pitää vaikuttaa, jotta saamme leipää. Kuluttaja on se paisti, jota meistä useimmat metsästävät pitkin päivää. Kuluttajaa tai siis ostaja yritetään saada koukkuun kaikilla mahdollisilla välineillä. Lopulta kaiken takana on tarve päästä vuorovaikutukseen tulevan asiakkaan kanssa. Tulevat asiakkaat vaan eivät halua, että heitä häiritään heidän omassa kuplassaan. Aika monen aika mene metsästäen ja keräilleen niitä liidejä kuka milläkin tavalla.
Olen viime aikoina pohtinut paljon sitä, miksi me ihmiset olemme selviytyneet tässä evoluution kehityksessä kenties paremmin kuin muut lajit, emme ainakaan vielä ole kovin uhanalainen laji lukumääräisesti. Mihin tämä kehitys sitten on perustunut? kenties kykyyn auttaa toisia ja tehdä yhteistyötä sekä kommunikoida toistemme kanssa. Tekniikka ja erilaiset laitteet on viimeisen sadan vuoden aikana helpottanut tätä yhteyden pitoa toisiimme yli vesien ja mantereiden.
Uupuminen on aikamme mantra ihmiset uupuvat, kuka mistäkin syystä tai jopa ilman syytä onhan se jotenkin trendikästä, kun on kokenut burnoutin tai ehkä Bore outin. Voisiko yksi pieni tekijä tässä kulttuurillisessa kehityksessä olla myös se, ettemme enää ole yhteydessä toisiimme siis aidosti yhteydessä eli emme enää kohtaa toisiamme Minulle puhelin edelleen edustaa aitoa yhteyttä ja vuorovaikutusta toisten ihmisten kanssa eikä se kuitenkaan korvaa istumista livenä. Onhan videopuhelut tietty yksi sivupolku tähän kehitykseen. Olen myös kuullut kuinka päivät saattavat täyttyä, vaikka kahdeksasta teams tai zoom kokouksesta. Ei ollut taukoja, syötiin lounas siinä koneen ääressä ja päivän päätteeksi aloitetaan sitten niiden ”töiden” tekeminen.
Uskallan väittää, että kaikkien ihmisten välisten suhteiden taustalta löytyy sana luottamus. Luottamus taas syntyy aidosta kohtaamisesta, laadukkaasta vuorovaikutuksesta, läsnäolosta, myötätunnosta, ajastaja tilasta, aitoudesta, avoimuudesta ja toden puhumisesta. Kuinka hyvin nämä edellä mainitut asiat toteutuvat tässä ajassa ja kulttuurissa missä nyt elämme? Valitettavasti kehitys on kulkenut aivan toiseen suuntaan. Aidoille kohtaamisille ei ole aikaa ja tilaa, kuitenkin yksi ihmisyyden tärkeimmistä tarpeista on tulla kuulluksi ja nähdyksi omana itsenään. Surullista kuinka tämän tarpeen yli ajellaan kiireellä eli pikana kaikki mulle heti nyt. Ehkä sana itsekkyys ja itsekeskeisyys on seurauksia tästä kulttuurillisesta kehityksestä.
Jälkiviisaus on viisauden lajeista helpoin lähes kaikki pystyvät siihen. katsellessani maailmaa 60-vuotiaan perspektiivistä en ole ihan varma siitä onko erilaiset sanan pika liitteenä tulleet ilmiöt tuottaneet jotain hyvää? Joskus 70–80 lukujen taitteessa myös meille rantautui pikaruoka, no mitä siitä seurasi? eri lähteitten mukaan ylipainoisia on nyt hälyttävä määrä, lapsista kaiketi kolmannes on ylipainoisia, siis onko pikaruoka ollut hyvä juttu?
80–90- luvun taitteessa teknologia kehittyi valtavasti ensin tuli matkapuhelimet, internet ja kaiken pelastava sähköposti ja tämän kehityksen edettyä nyt käytetään pika viestimiä. Pikaviestimet käytännössä rapautti vuorovaikutuksen. Puhelin toimii nykyään tosi huonosti puhelimena, voisiko yksi syy siihen olla puhelinmyyjät, aika usein kuulen sanottavan en vastaa puheluihin, koska siellä on joku myyjä kuitenkin. Surullisinta tässä kehityksessä on, ettei ihmiset enää reagoi puluihin millään tavalla. Olisi kenties reilumpaa laittaa vaikka viesti, että voitko palata asiaan 3kk tai kolmen vuoden kuluttua tai en halua keskustella kanssasi, näinkään ei enää toimita minä ja minun on tässäkin tärkeämpää.
Viimevuosina kaikkiin paikkoihin on tullut pikalinkkejä, joskus ne ovat käteviä. Pikalinkki voi myös olla klikkiotsikko, josta on ikävästi tullut ansainta automaatti toimittajille. Pikalinkki voi myös toimia sähköisenä sormenjälkenä niille, jotka työkseen metsästävät näitä klikkaajia. Olin jokin aika sitten kuuntelemassa digimyynnin ja markkinoinnin asiantuntijoita he kertoivat kuinka haistelevat ja nuuskivat klikkaajia, jolloin klikkaajasta tule potentiaalinen asiakas eli paisti. Taisi olla niin, jos joku viipyy verkkosivulla 15 sekuntia sen jälkeen jahti alkaa. Aivopesu on yksinkertaisesti samojen viestien toistamista, mitä tietty robotit tekevät mielellään.
Olen myös kuullut tarinoita siitä, kuinka nämä milleniaalit eivät uskalla vastata asiakaspalvelutehtävissä puhelimeen. Kaiken kun pitäisi tapahtua swaippaamalla tai skrollaamalla. Istuin muutama vuosi takaperin erään lukion toisen luokan oppilaiden seurassa kahvi tauolla. Ihmettelin kahden tytön WhatsApp käyttäytymistä. Molemmilla oli näytön täydeltä vihreitä täppiä, aika nopeasti he käsittelivät nuo avoimet viestit. Nopein tapa reagoida kaverin viestiin on laittaa piste ja painaa lähetä, näin olet huomioinut kaverin viestin eikä kaverille tule hylätty olo. Tämä sukupolvi on kehittänyt myös lukuisia lyhenteitä, joista boomeri ei tajua mitään. käty 😉
Me, jotka muistamme Emmanuel elokuvat, siis 70-luvulta ne olivat eroottisinta mitä siihen aikaan sai luvallisesti esittää. Nyt on pikadeitti, pikapano inter webin maailmasta löytyy erilaisia pikavideoita aiheeseen liittyen miljoonittain. Mitä hyvää siis toi pika sana aikuisten väliseen erotiikkaan tai deittailuun, pikana voi skrollata seuraavaan. Nyt myös TV ssä pyörii ohjelma, jossa mennään pikana naimisiin, eli päätetään päivä etukäteen ja pikana etsitään sopiva puoliso. Noh ei tarvitse olla kovinkaan älykäs, kuinka pikana myös kenties erotaan ja metsästys alkaa taas alusta pikana ja vaihtamalla.
Jotkut puhuvat myös ruuhkavuosista sehän on sama kuin pikaelämä yritetään elää elämää pikakelauksella, elämä ei ole 400metrin juoksu ehkä paremmin maratoni. Ihmettelen, että kuka ne valinnat tekevät, josta ne ruuhkat sinne elämään rakentuu tuskin se kalenterin ohjaus, tulee annettuna taivaasta.
90-luvun laman seurauksena syntyi sana paskatyö, sen seurauksena syntyi pätkätyö, joka on lähes sama kuin pikatyö, Pikatyö käytännössä romutti ja rampautti koko työmarkkinan, kuinka hyvä juttu oli siis pikatyö. Käytännössä pika ja pätkätyö romutti jatkuvuuden ja turvan tulevaisuuden suunnitelmista rakentaa omaa elämää pitkäjänteisesti. Toisaalta pikatyö synnytti uuden toimialan, joka kaiketi edelleen on hurjassa kasvussa työvoiman vuokraus ja rekry toimialan.
Jossain 2000-luvun vaiheessa markkinoille tuli Pikavippi, sen seurauksena meillä on kaiketi lähes puolimiljoonaa ihmistä velkavankeudessa, joista osa ei tule koskaan pääsemään jaloilleen, eikä kannata mennä enää koskaan töihin, noh oliko pikavippi hyvä juttu. Jälkiviisaana voisi päätellä, että ei olisi pitänyt koskaan antaa sitä lupaa tämän keksinnön toteuttajille.
Näin boomerin näkökulmasta katsottuna kehitys tässä pika ja kertakäyttö aikakaudessa ei välttämättä ole mennyt oikeaan suuntaan. Tosin elämä sinällään on viisas, uskon tämän hullun aikakauden vielä muuttavan suuntaa, joitain pieniä merkkejä on jo havaittavissa, tosin signaalit ovat vielä niin heikkoja, etteivät kiireen pikakulttuurissa suoriutujat vielä kuule. Voihan myös olla, että boomeri on väärässä omine tulkintoineen.