Olen saanut olla mukana erilaisissa muutos-, kehitys- tai korjausprojekteissa. Muutokset ovat useimmiten koskeneet yksilöitä, pienryhmiä tai isompia yksiköitä. Kaikki meistä ovat kuulleet sanonnan ”ainoa mikä on pysyvää, on muutos.” Sen toteuttaminen onkin vähän hankalampi asia kuin siitä puhuminen. Useat ihmiset kamppailevat elämänsä aikana monien muutosten parissa. Tällä hetkellä puhutaan paljon elämäntapoihin liittyvistä muutoksista, kuten uni, ravinto ja liikunta. Lähestulkoon kaikki hyvinvointialaa lähellä olevat tahot saarnaavat niiden tärkeydestä. Myös aivotutkimus on viimevuosina tuottanut tähän keskusteluun paljon uutta faktaa.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, aivojen yksi tärkeä tehtävä on energian säästäminen. Tästä päästään mielenkiintoiseen tapahtumaketjuun. Ihmisen perusenergian lähteenä pidetään kuitenkin unta, ravintoa ja liikuntaa. Ymmärrän hyvin, ettei ihminen kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen olento. Meidän energisyyteemme vaikuttaa myös hankalammin todettavat ominaisuudet, kuten tunteet, henkiset asiat ja ympäristö.
Kohtaamistani ihmisistä arviolta noin 80%:lla nämä perusasiat ovat retuperällä. Lähtökohtaisesti aika iso osa ihmisistä elää jatkuvassa energiapulassa. Opitut tavat, rutiinit, tottumukset ja vielä uskomukset säästävät meiltä energiaa. Sitä voidaan kutsua vaikka autopilotiksi ja sen tehtävänä on säästää energiaa. Muutos tai uuden oppiminen vaatii paljon energiaa. Aika isolla joukolla ihmisistä energiaa ei riitä edes autopilotilla ajamiseen.
Omassa työssäni valmentajana, terapeuttina tai mentaalivalmentaja olen päässyt läheltä katsomaan kuinka muutokset etenevät yksittäisissä ihmisissä ja jossain yhteisöissä. On osoittautunut faktaksi, että ihminen on perusolemukseltaan HIDAS muuttuja. Tässä on valtaisa ristiriita, koska tämä aika mitä elämme, on rytmiltään ja tapahtumiltaan NOPEA. Kaiken pitäisi tapahtua hipaisemalla, pyyhkäisemällä tai skrollaamalla. Siitä syntyy konflikti ihmisen ja ympäristön välille. Kokemukseni pohjalta olen löytänyt kaksi toimivaa ”työkalua” muutoksen toteuttamiseksi, jota myös joissain piireissä kutsutaan hienosti muutoksen jalkauttamiseksi.
Toimivat työkalut ovat sisäinen intohimo ja palava halu saada jotain aikaan omista unelmista ja tarpeista käsin. Näitä tyyppejä olen tavannut lähinnä ammattiurheilijoissa ja joissakin startup-yrittäjissä. Sisäinen palo päästä eteenpäin tai luoda jotain uutta on niin kova, että ollaan valmiita tekemään mitä vaan tavoitteen saavuttamiseksi. Nämä ihmiset eivät yleensä vahdi kellosta tunteja saadakseen asioita aikaan.
Joitakin vuosia sitten asiakkaakseni tuli nuori jääkiekkoilija. Jo ensi tapaamisella kaveri ilmoitti tavoitteekseen NHL:n. Kysyin saman tien, että ”mitä olet valmis tekemään asian eteen?” Vastaus oli, että ”ihan mitä vaan”. Tämä osoittautui todeksi, kaveri pelaa nyt neljättä kautta NHL:ssä.
Toinen toimiva työkalu on pakko. Ei sanana läheskään niin puoleensa vetävä kuin sisäinen intohimo. Käytän usein esimerkkinä meille monelle tuttua tapahtumaa, joka mullisti ravintolakulttuuria merkittävästi. Vuonna 2007 laadittiin laki tupakoinnin kieltämisestä ravintolatiloissa. Muistan, kuinka silloin muutosta vastustettiin ja oltiin nousemassa barrikadeille. Puhuttiin joka puolella, että ravintolat kuolevat, eikä siellä käy sen jälkeen enää ketään. Aika muokkasi tästä pakosta uuden normaalin. Aika harva meistä haluaisi nyt mennä syömään tupakansavuiseen ravintolaan.
Viimeaikaiset, koronasta johtuvat tapahtumat, ovat aiheuttaneet monelle meistä erilaisia pakkotilanteita. Olen kuullut paljon tarinoita siitä, kuinka tämä aika haastaa sekä väsyttää tai uuvuttaa ihmisiä. Monet meistä ovat joutuneet pakosta ulos mukavuusalueelta tai autopilottiohjauksesta. Itseni mukaan lukien viime viikot ovat täyttyneet uuden opiskelusta. Erilaiset etätyövälineet mm. Zoom ja Teams ovat varmaan tulleet tutuksi monelle muullekin. Aika iso osa meistä on joutunut tai päässyt ottamaan valtaisaa digiloikkaa vähän yllättäen. Tämä pakko opettaa meidät käyttämään näitä välineitä. Uskon vahvasti, että emme tule palaamaan enää entiseen tapaan tavata tai pitää palaveriä yksilöiden ja eri ryhmien kanssa. Tilastojen mukaan noin reilu miljoona suomalaista tekee tällä hetkellä etätöitä ja siitä porukasta noin puolet on jo nyt ilmoittanut haluavansa jatkaa näin, kun koronasta on selvitty. Näitä, joilla on sisäinen motivaatio ja hehku päällä, tapaan valitettavan harvoin.
Filosofi Esa Saarinen on sanonut: ”Ihmisiä, jotka paahtavat täysillä ja joilla on sisäinen hehku päällä, on paljon. Harmi, että he ovat valtaosin alle 7-vuotiaita.” Meille aikuisille taitaa PAKKO lopulta olla toimivin muutosagentti. Ajan oloon pakko luo uusia rutiineja ja sitten taas voidaan ajaa autopilotilla, kun muutoksesta tuli uusi normaali.
Pertti Ratilainen
Kirjoittaja on Suomen Työyhteisöterapeuttien Toimitusjohtaja
